Tässä hieman Rickin palautetta:

Pääasiassa ihan hienot kisat ja hyvin järjestetty. Hevoset ja ratsukot olivat keskimäärin hyvätasoisia. Nämä oli ekat kansallisen tason kisat Suomessa mitkä Rick näki, ja sanoikin että tason huomasi. Taso oli myös hyvin tasainen, esim. horsemanship-luokissa ei ollut mitään selkeitä muita ylittäviä tai alittavia suorituksia, vaan kaikilla meni tasaisen hyvin.
Hauskaa Rickin mielestä on se, että joka kisoissa näkee jotain uutta, esim. sen, kun joku ratsukko peruutti kilpailuareenalle, minkä hän oli nähnyt vain kerran aiemmin :-)

Kehitettävää Rick sanoi kuitenkin ratsukoilla olevan erityisesti Halter-luokissa: hevosten esittäminen oli  paikoin lähes ala-arvoista, ja tähän pitää jokaisen halterissa hevosta esittävän panostaa. Näytillä oli kuulemma ihan hienojakin hevosia, mutta ne esitettiin niin huonosti, että sillä tavalla ne myös näyttivät paljon todellista huonommilta. Kannattaa ottaa esittämisestä selvää ennen suoritusta ja jopa pyytää valmentajia kouluttamaan tähän.
Myöskin yleinen sääntöihin tutustuminen on paikallaan aivan jokaiselle kilpailuun osallistuvalle, esim. sallittu suitsitus ym. varustus eri luokissa ja lajeissa ja eri ikäisillä hevosilla. Ratsastajat eivät voi olettaa, että järjestäjät tai tuomari kertoisivat niistä erikseen (erikseen kerrotaan vain poiketaan säännöistä tai esim. ratapiirrustuksista). Tämä koskee siis myös jenkkisääntöihin tutustumista, jos aikoo APHAn tai AQHAn tai NRHAn tms. luokkiin osallistua; SRL:n säännöt pätee vain SRL:n luokissa.

Tämän tason kisoissa ratsukot eivät tarvitse paapomista, esim. ne areenaan tutustumiset joka luokan välissä eivät ole tarpeellisia alue- ja kansallisella tasolla, eikä niin tehdä muuallakaan. Myöskin eri ratsukoille annettavat erimittaiset omat verkka-ajat voi kuulemma jättää tiukasti myöntämättä: jos ratsukko ei tule ajoissa paikalle, niin so not :-)
Rick ehdotti, että kisoissa olisi enintään yksi areenan tutustumisaika aamulla ja yksi tauon jälkeen, ja jos haluaa areenaan tutustua, tulee paikalle silloin.
Myöskään tällä tasolla trail-rataa ei tuomarit yleensä enää esittele ratsukoille: sen saa itse tulla kävelemään läpi. Näitä paapomisia voidaan harrastaa jossain seuraluokissa ja aloittelijoiden kesken, mutta ei korkeammilla tasoilla.
Nämä asiat voisi esim. sitten kertoa kisakutsussa, että ratsukot osaavat varautua ja kaikilla olisi samanlaiset, itsestään riippuvat mahdollisuudet areenaan/ratoihin tutustumiseen.

Niin ja sitten ihan suoraan Rickiltä tämäkin: tärkeisiin järjestelytehtäviin tulisi saada oma toimitsijansa, joka vastaa vain kyseisestä tehtävästä: portti (ratsukoiden sujuva radalle tulo ja poistuminen), kuuluttaja, rinkkari, kanslia, lähetti (paperit sujuvasti rinkkarin, kuuluttajan ja kanslian välillä), ratahenkilökunta/ratamestari. Näin kisojen sujuvuus parantuisi entisestään.

2009 APHA International PAC Top 5 Award Winner LR Frosty Macaya Sky, om.
Päivi Oikarinen ja Juha Pölönen, ratsastaja Päivi Oikarinen.

Onnea, Onnea, Onnea, hieno suoritus!

Jatketaan esittelykierrosta:

--------------------------------------------------------------------------------------------------

Taina Nyström, hallituksen sihteeri vuodesta 2007

Entinen ravi-ihminen sai pureman lännenratsastukseen vuonna 2006 Marja Siirtolan avustuksella. Tämä homma aloitettiin ratsuponi Pinewood Katinkalla, Marjan valmennuksessa. Kun koukkuun sitten jäätiin, niin eikös talliin sitten ravurin lisäksi tullut myös yksi paint ja yksi ”jenkkituliainen” quarter. Tällä hetkellä asustelemme jo täällä saaristossa, jonne pikkuhiljaa rakennamme tallia sekä kenttää. 

Hevoshommat ovatkin nykyään niin harrastuksena kuin työnä. Kotona hevosia on ollut jo reilut 10 vuotta. Powerissa olen ollut hallituksessa alusta lähtien sihteerinä ja rahastonhoitajana. Power on antanut minulle paljon uusia tuttavuuksia sekä laajempaa pohjaa hevostoiminnalle, enää ei tarvitse mennä yksin puskaratsastajana, kyllä yhdessä on mukavampi harrastaa.

Kisattukin on aina silloin tällöin ja sitä jatkamme tänä vuonna ehkä vähän ahkerammin. Valmennuksissa olen pyrkinyt käymään suht ´säännöllisesti, aina kun vain aikataulu on siihen antanut periksi. 

Toivotan omasta puolesta kaikille hevosihmisille, etenkin Powerilaisille hyvää kevättä!
Kyllä nämä lumet kohta sulavat pois.

Taina ja Annie

 ---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Anssi Valkonen

Hallituksen jäsen, varapuheenjohtaja kaudella 2010.

Olen reilu kolmikymppinen hevosmies. Hevosten kanssa olen touhunnut koko pienen ikäni vaikka tuossa puolessa välissä elämän taivaltani vannoin, että ei hevosia enää koskaan. Vaimon kannustuksesta en sitten ”halunnutkaan” pysytellä erossa tallilta ja nyt hevoset kuuluvat joka päiväiseen elämään työni puolesta. Olen toiminut päätoimisena kengitysseppänä vuodesta 2003 ja samana vuonna suoritin ammattitutkinnon.

Kotona meillä on muutama hepo ja vaimo jotka taitavat lännen ratsastuksen saloja ja itse olen satunnainen ratsastaja (lähinnä nätteinä kesäpäivinä). Ja meillä on myös  pari poikaa, joita ei tallilla juuri näy. Muita karvakorvia sitten vaihteleva määrä.

Seuran hommissa olen ollu lähinnä kilpailuissa seppänä ja siinä sivussa touhunnu siellä missä apuja on tarvittu. Nyt sitten katselen ja opettelen asioita täältä hallituksen riveistä. Olen ylpeä Pro Western Riding ry:n jäsen!

Omalta osaltani haluan kiittää nykyisiä jäseniä ja toivottaa uudet tervetulleeksi!

www.toscatila

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Puheenjohtaja kaudella 2010.

Marja Siirtola

Tulin valituksi Pro Western Riding ry:n puheenjohtajaksi syyskokouksessa 29.11.2009.

Otin pestin vastaan mielelläni. POWERin ohjaimiin on helppo tulla Juha Pölösen vahvan puheenjohtajakauden jälkeen.

Kuka minä sitten olen?

Tavallinen lännenratsastukseen hurahtanut täti-ihminen etelä-Suomesta, joka haluaa sitoutua POWERin tavoitteisiin sekä SRL:n arvoihin.

Yhdistyksen tarkoituksena on:
- edistää ja kehittää lännenratsastusta
- kohottaa jäsentensä ratsastustaitoa ja hevosen käsittelytaitoja,
- lisätä lännenratsastuksen tietoutta ja taitoutta ja
- laajentaa lännenratsastuksen harrastajien piiriä.

POWER on myös Suomen Ratsastajainliiton jäsen, jonka arvot ovat

-Ihminen

-Hevosen hyvinvointi

-Yhteistyö

Yhdistyksemme ními Pro Western Riding ry aiheutti aikanaan paljonkin keskustelua. Sittemmin nimi on kuitenkin osoittautunut erinomaiseksi.  Toivotankin tervetulleeksi joukkoomme kaikki Pro tai Non Pro jäsenet. Tehdään yhdessä vuodesta 2010 ikimuistoinen.

Pj.

Marja Siirtola

www.hyvantuulentalli.net

INGRESSI:
Sunnuntaina 29.11. Powerin syyskokouksen jälkeen kerääntyi runsas
parikymmentä henkeä kuuntelemaan Usula Turtiaisen ansiokasta ja todella
mielenkiintoista luentoa, joka käsitteli ratsastuksen historiaa,
lännenratsastusta ja siinä käytettävien varusteiden historiaa. Kolme
tuntia kului kuin siivillä ja moni asia olisi jo itsessään ollut toisen
mokoman arvoinen. Koska varmastikin ratsastajan perustyyppi on enemmän
tekevä kuin pohtiva ilahdutti Ursula meitä tuomalla paikalle aikamoisen
repertuaarin mm. erilaisia satuloita , joihin saimme ottaa ihan
sananmukaista perstuntumaa sekä kuolaimia ja suitsia havainnollistamaan
sitä miten ne käytössä eroavat toisistaan.

Ei nykypäivää ilman historiaa
Kun ihminen historian saatossa n. 6000 vuotta sitten ymmärsi, että
hevonen kelpaa muuhunkin kuin vatsantäytteeksi kesytti ja kampesi mm.
seipään avulla itsensä selkään alkoi varustekehittely tuon oivallisen
kulkuvälineen hallitsemiseksi. Jo 4000 eaa. on ollut käytössä nahasta-
tai köydestä tehtyjä kuolaimia. 1600 eaa. Egyptissä käytettiin jo
metallikuolaimia ja  1400 eaa. Syyriassa kuolaimettomia suitsia. "
Freestyle reiningiä" harrastettiin jo 300 eaa. Pohjois-Afrikassa kun
paikallinen ratsuväki liikkui ilman suitsia ohjaten hevosia istunnalla
ja kepeillä - siis ilman satulaa, jonka virkaa toimitti vielä 2000 eaa.
nahat ja myöhemmin "pleasure"-suuntautuneet assyrialaiset käyttivät
kirjailtuja kankaita. Tämä tapahtui 800 eaa. Piti mennä Intiaan saakka,
kun joku älypää 200 eaa.(kirjoittaja veikkaa itsensä kaltaista lyhyttä
ratsastajaa) keksi kiinnittää kankaaseen metallirenkaan, jotta selkään
nousu olisi helpompaa. Tätä rengasta pidettiin sitten isovarpaan
välissä. Intiassa ei tuolloinkaan tarvittu bootseja ja vasta 400-luvulla
huomattavasti viileämmissä olosuhteissa asuvat kiinalaiset alkoivat
käyttää metallijalustimia.
Eurooppalaiset olivat tuohon aikaan aina jälkijunassa ja vasta
800-luvulla jalustimien käyttö yleistyi.
Liekö ihmiset noina menneinä aikoina olleet vähemmän herkkiä
takapuolestaan, sillä vasta tuolla samaisella 400-luvulla satulatyynystä
alkoi muodostua se mitä tänä päivänä kutsutaan satulaksi. Ratsastajan
irroittaminen hevosen selkärangasta on varmasti ollut helpotus
molemmille. Meidän länkkäpenkkiemme alkuperä on Etelä-Euroopassa
käytetyissä satuloissa.
Kun satula ja suitset oli kutakuinkin hanskassa ei läpi vuosisatojen
ihmisen mielikuvituksella ollut rajaa keksiessään mm. erilaisia
kuolaimia, joita tämän päivän mittapuun mukaan voisi kutsua lähinnä
kidutusvälineiksi, sillä jopa 50 cm pitkät kanget eivät olleet mikään
harvinaisuus. Onneksi tuon synkän ajan jälkeen puhalsivat
inhimillisemmät tuulet ja 1600-luvulla  ensimmäiset horsemanship-miehet
mm. Pignatelle ja Antoine de Pluvinel  ymmärsivät, että hevosen voi
kouluttaa myös ilman väkivaltaa.

Kun Kolumbus löysi Amerikan
Kuten kaikki hyvin tiedämme eurooppalaiset miehet rehasivat uudelle
mantereelle mukaansa vaimon ja lasten lisäksi - jos sellaiset oli - myös
hevosensa, jonne tulijoiden lähtömaan perusteella kehittyi kaksi
'koulukuntaa' Etelä-Euroopasta tulleet Kalifornian hevosmiehet olivat
vaqueroja ja lähinnä Englannista lähtöisin olevat Itä-Amerikkaa ja
Texasia asuttaneet cowboyta. Molemmilla oli oma tapansa käsitellä
hevosia ja kouluttaa niitä. Ero säilyi jopa niin pitkään, että vielä
50-luvun AQHA:n säännöissä eritellään kalifornialainen ja texasilainen
tyyli.
Koulukunnat eroavat mm. siinä, että Kaliforniassa hevosten
kouluttamiseen käytettiin enemmän aikaa ja vaivaa.  Vaquero aloitti
nuoren hevosen bosalilla, siirtyi siinä ohuempaan ja vasta sitten otti
ensimmäiset kuolaimet käyttöönsä. Cowboy aloitti snaffle bitillä ja
siirtyi nopeammin kankien käyttöön.

Tarkoituksenmukaisuus ennen kaikkea
Moni on varmaan ihmetellyt, miksi on niin eri mallisia satuloita,
jalustimia ym. ja tässä tavarataivaassa voi pieni pää mennä aivan sekaisin.
Näihin kysymyksiin saimme paljon vastauksia, kuten myös hyödyllistä
tietoa siitä miten löytää se ihanteellisin satula niin ratsastajaa kuin
hevosta ajatellen etenkään kun eri valmistajilla ei ole yhtenäistä
mitoitusta kaikille satulan eri osille.
Myös monelle pikkuasialle esim. satulassa löytyy varsin  käytännöllinen
ja turvallisuutta lisäävä seikka, esimerkiksi ne pikkuremmit
jalustinhihnoissa (just ne, jotka hidastavat jalustiminen säätöä)
estävät jalustinta pyörähtämästä ympäri, jos jotain yllättävää sattuu.
Oman hyvän  satulan valinnassa kannattaa uskoa sitä perstuntumaa enemmän
kuin ns. satulatyyppiä tai sitä harrastaako nyt sitten reiningiä tai
pleasurea. Tarina kuolaimista olisi jo sitten kokonaan oma juttunsa.
Viimeisenä "trivial pursuit" -tieto; joskus voidaan lännenratsastuksessa
hevosen eri kylkiä kutsua 'cowboy sideksi' ja 'indian sideksi'. Termi
viittaa siihen kummalta puolelta hevosen selkään ko. ryhmillä oli tapana
nousta. Sitä 'indian sidea' kannattaa käyttää jo fenderien tasaisen
venymisenkin takia tai parantaakseen omaa motoriikkaansa. Eli kaikki nyt
nousemaan selkään from indian side.
Kiitokset Ursulalle vielä kerran.  Tämän kirjoitti Päivi.

POWER-valmennus, Helga Hommel.

Kannatti olla mukana

Helga Hommel, Saksa

Tiina ja Polly

Seija ja "Tilli"

Sumuisen salin ratsastaja Mari ja Markka

Kuvaan mukaan pyrkii Taina ja Dixi, takana Laura ja "Pienihauska" sekä Marja ja Aapo

Ulla ja Kata sekä Meeri ja Cindi

Joukkoon kuului vielä Maria ja Ippe sekä Marja ja Reetta, heistä ei nyt ole kuvia.

Seuraavan kerran Helgan valmennus on helmikuussa 2010