Anssi Valkonen

Hallituksen jäsen, varapuheenjohtaja kaudella 2010.

Olen reilu kolmikymppinen hevosmies. Hevosten kanssa olen touhunnut koko pienen ikäni vaikka tuossa puolessa välissä elämän taivaltani vannoin, että ei hevosia enää koskaan. Vaimon kannustuksesta en sitten ”halunnutkaan” pysytellä erossa tallilta ja nyt hevoset kuuluvat joka päiväiseen elämään työni puolesta. Olen toiminut päätoimisena kengitysseppänä vuodesta 2003 ja samana vuonna suoritin ammattitutkinnon.

Kotona meillä on muutama hepo ja vaimo jotka taitavat lännen ratsastuksen saloja ja itse olen satunnainen ratsastaja (lähinnä nätteinä kesäpäivinä). Ja meillä on myös  pari poikaa, joita ei tallilla juuri näy. Muita karvakorvia sitten vaihteleva määrä.

Seuran hommissa olen ollu lähinnä kilpailuissa seppänä ja siinä sivussa touhunnu siellä missä apuja on tarvittu. Nyt sitten katselen ja opettelen asioita täältä hallituksen riveistä. Olen ylpeä Pro Western Riding ry:n jäsen!

Omalta osaltani haluan kiittää nykyisiä jäseniä ja toivottaa uudet tervetulleeksi!

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Puheenjohtaja kaudella 2010.

Marja Siirtola

Tulin valituksi Pro Western Riding ry:n puheenjohtajaksi syyskokouksessa 29.11.2009.

Otin pestin vastaan mielelläni. POWERin ohjaimiin on helppo tulla Juha Pölösen vahvan puheenjohtajakauden jälkeen.

Kuka minä sitten olen?

Tavallinen lännenratsastukseen hurahtanut täti-ihminen etelä-Suomesta, joka haluaa sitoutua POWERin tavoitteisiin sekä SRL:n arvoihin.

Yhdistyksen tarkoituksena on:
- edistää ja kehittää lännenratsastusta
- kohottaa jäsentensä ratsastustaitoa ja hevosen käsittelytaitoja,
- lisätä lännenratsastuksen tietoutta ja taitoutta ja
- laajentaa lännenratsastuksen harrastajien piiriä.

POWER on myös Suomen Ratsastajainliiton jäsen, jonka arvot ovat

-Ihminen

-Hevosen hyvinvointi

-Yhteistyö

Yhdistyksemme ními Pro Western Riding ry aiheutti aikanaan paljonkin keskustelua. Sittemmin nimi on kuitenkin osoittautunut erinomaiseksi.  Toivotankin tervetulleeksi joukkoomme kaikki Pro tai Non Pro jäsenet. Tehdään yhdessä vuodesta 2010 ikimuistoinen.

Pj.

Marja Siirtola

www.hyvantuulentalli.net

INGRESSI:
Sunnuntaina 29.11. Powerin syyskokouksen jälkeen kerääntyi runsas
parikymmentä henkeä kuuntelemaan Usula Turtiaisen ansiokasta ja todella
mielenkiintoista luentoa, joka käsitteli ratsastuksen historiaa,
lännenratsastusta ja siinä käytettävien varusteiden historiaa. Kolme
tuntia kului kuin siivillä ja moni asia olisi jo itsessään ollut toisen
mokoman arvoinen. Koska varmastikin ratsastajan perustyyppi on enemmän
tekevä kuin pohtiva ilahdutti Ursula meitä tuomalla paikalle aikamoisen
repertuaarin mm. erilaisia satuloita , joihin saimme ottaa ihan
sananmukaista perstuntumaa sekä kuolaimia ja suitsia havainnollistamaan
sitä miten ne käytössä eroavat toisistaan.

Ei nykypäivää ilman historiaa
Kun ihminen historian saatossa n. 6000 vuotta sitten ymmärsi, että
hevonen kelpaa muuhunkin kuin vatsantäytteeksi kesytti ja kampesi mm.
seipään avulla itsensä selkään alkoi varustekehittely tuon oivallisen
kulkuvälineen hallitsemiseksi. Jo 4000 eaa. on ollut käytössä nahasta-
tai köydestä tehtyjä kuolaimia. 1600 eaa. Egyptissä käytettiin jo
metallikuolaimia ja  1400 eaa. Syyriassa kuolaimettomia suitsia. "
Freestyle reiningiä" harrastettiin jo 300 eaa. Pohjois-Afrikassa kun
paikallinen ratsuväki liikkui ilman suitsia ohjaten hevosia istunnalla
ja kepeillä - siis ilman satulaa, jonka virkaa toimitti vielä 2000 eaa.
nahat ja myöhemmin "pleasure"-suuntautuneet assyrialaiset käyttivät
kirjailtuja kankaita. Tämä tapahtui 800 eaa. Piti mennä Intiaan saakka,
kun joku älypää 200 eaa.(kirjoittaja veikkaa itsensä kaltaista lyhyttä
ratsastajaa) keksi kiinnittää kankaaseen metallirenkaan, jotta selkään
nousu olisi helpompaa. Tätä rengasta pidettiin sitten isovarpaan
välissä. Intiassa ei tuolloinkaan tarvittu bootseja ja vasta 400-luvulla
huomattavasti viileämmissä olosuhteissa asuvat kiinalaiset alkoivat
käyttää metallijalustimia.
Eurooppalaiset olivat tuohon aikaan aina jälkijunassa ja vasta
800-luvulla jalustimien käyttö yleistyi.
Liekö ihmiset noina menneinä aikoina olleet vähemmän herkkiä
takapuolestaan, sillä vasta tuolla samaisella 400-luvulla satulatyynystä
alkoi muodostua se mitä tänä päivänä kutsutaan satulaksi. Ratsastajan
irroittaminen hevosen selkärangasta on varmasti ollut helpotus
molemmille. Meidän länkkäpenkkiemme alkuperä on Etelä-Euroopassa
käytetyissä satuloissa.
Kun satula ja suitset oli kutakuinkin hanskassa ei läpi vuosisatojen
ihmisen mielikuvituksella ollut rajaa keksiessään mm. erilaisia
kuolaimia, joita tämän päivän mittapuun mukaan voisi kutsua lähinnä
kidutusvälineiksi, sillä jopa 50 cm pitkät kanget eivät olleet mikään
harvinaisuus. Onneksi tuon synkän ajan jälkeen puhalsivat
inhimillisemmät tuulet ja 1600-luvulla  ensimmäiset horsemanship-miehet
mm. Pignatelle ja Antoine de Pluvinel  ymmärsivät, että hevosen voi
kouluttaa myös ilman väkivaltaa.

Kun Kolumbus löysi Amerikan
Kuten kaikki hyvin tiedämme eurooppalaiset miehet rehasivat uudelle
mantereelle mukaansa vaimon ja lasten lisäksi - jos sellaiset oli - myös
hevosensa, jonne tulijoiden lähtömaan perusteella kehittyi kaksi
'koulukuntaa' Etelä-Euroopasta tulleet Kalifornian hevosmiehet olivat
vaqueroja ja lähinnä Englannista lähtöisin olevat Itä-Amerikkaa ja
Texasia asuttaneet cowboyta. Molemmilla oli oma tapansa käsitellä
hevosia ja kouluttaa niitä. Ero säilyi jopa niin pitkään, että vielä
50-luvun AQHA:n säännöissä eritellään kalifornialainen ja texasilainen
tyyli.
Koulukunnat eroavat mm. siinä, että Kaliforniassa hevosten
kouluttamiseen käytettiin enemmän aikaa ja vaivaa.  Vaquero aloitti
nuoren hevosen bosalilla, siirtyi siinä ohuempaan ja vasta sitten otti
ensimmäiset kuolaimet käyttöönsä. Cowboy aloitti snaffle bitillä ja
siirtyi nopeammin kankien käyttöön.

Tarkoituksenmukaisuus ennen kaikkea
Moni on varmaan ihmetellyt, miksi on niin eri mallisia satuloita,
jalustimia ym. ja tässä tavarataivaassa voi pieni pää mennä aivan sekaisin.
Näihin kysymyksiin saimme paljon vastauksia, kuten myös hyödyllistä
tietoa siitä miten löytää se ihanteellisin satula niin ratsastajaa kuin
hevosta ajatellen etenkään kun eri valmistajilla ei ole yhtenäistä
mitoitusta kaikille satulan eri osille.
Myös monelle pikkuasialle esim. satulassa löytyy varsin  käytännöllinen
ja turvallisuutta lisäävä seikka, esimerkiksi ne pikkuremmit
jalustinhihnoissa (just ne, jotka hidastavat jalustiminen säätöä)
estävät jalustinta pyörähtämästä ympäri, jos jotain yllättävää sattuu.
Oman hyvän  satulan valinnassa kannattaa uskoa sitä perstuntumaa enemmän
kuin ns. satulatyyppiä tai sitä harrastaako nyt sitten reiningiä tai
pleasurea. Tarina kuolaimista olisi jo sitten kokonaan oma juttunsa.
Viimeisenä "trivial pursuit" -tieto; joskus voidaan lännenratsastuksessa
hevosen eri kylkiä kutsua 'cowboy sideksi' ja 'indian sideksi'. Termi
viittaa siihen kummalta puolelta hevosen selkään ko. ryhmillä oli tapana
nousta. Sitä 'indian sidea' kannattaa käyttää jo fenderien tasaisen
venymisenkin takia tai parantaakseen omaa motoriikkaansa. Eli kaikki nyt
nousemaan selkään from indian side.
Kiitokset Ursulalle vielä kerran.  Tämän kirjoitti Päivi.

POWER-valmennus, Helga Hommel.

Kannatti olla mukana

Helga Hommel, Saksa

Tiina ja Polly

Seija ja "Tilli"

Sumuisen salin ratsastaja Mari ja Markka

Kuvaan mukaan pyrkii Taina ja Dixi, takana Laura ja "Pienihauska" sekä Marja ja Aapo

Ulla ja Kata sekä Meeri ja Cindi

Joukkoon kuului vielä Maria ja Ippe sekä Marja ja Reetta, heistä ei nyt ole kuvia.

Seuraavan kerran Helgan valmennus on helmikuussa 2010

Last Minute Challenge Show 2009

Paras Paint: Charlies Doc cash, Jenni Hakosalo - 100 euroa - Car-pojat, Purple Worshop, Vetcare, Toscatila, Buckskin

Paras Quarter: Lenas Dual Doll, Teija Pietilä - 100 euron lahjakortti Horsewell ja pokaali

Tuomari valitsi voittajat. Onnea voittajille!

Muutama kuva kisoista

Kiitos kilpailijoille ja talkoolaisille

Keväällä kisataan taas EBC tulee  ja jyrää.

SRL:n lännenratsastusjaosto järjesti lännenratsastuksen Steward-koulutuksen 19.9.2009 Mäntsälässä Saaren kartanossa yhteistyössä POWERin kanssa. Runsas tusina kiinnostunutta kuunteli ja kyseli innostuneesti koulutuksesta vastaavalta Ulla Kemppaiselta, joka moninkertaisen stewardin kokemuksella jaksoi vastata kaikenlaisiin kysymyksiin. Ullalla on runsaasti kokemusta alalta sekä kotimaasta että ulkomailta.

Koulutuksen aluksi käytiin läpi osallistujien taustoja. On mielenkiintoista nähdä, kuinka laajalta pohjalta tällekin alalle ponnistetaan. Löytyi ravitaustaa, poniäitiä, este- ja kouluharrastajia, melkein mitä vaan. Ainoastaan vikeltäjät taisivat puuttua.

Koulutuksessa käytiin läpi kilpailusääntöjen yleinen osa, steward-toiminta ja lännenratsastuksen erityispiirteet. Koulutuksessa tuli hyvin esiin asennekasvatus siinä, miten stewardin pitää olla hevosen hyvinvoinnin turvaaja ja ratsastajan apu, ei poliisi. Pitää oppia puuttumaan jämäkästi asioihin tarvittaessa, mutta hyttysiä ei saa ruunata.

Lähes kaikki osallistuivat teoriakokeeseen, minkä lisäksi oppilaiden tulee harjoitella kuusi kertaa stewardina oloa alue- tai kansallisissa kisoissa. Ei mikään pieni juttu, vaan pitkän tähtäimen suunnitelma.
Kiitos hyvästä koulutuksesta!