INGRESSI:
Sunnuntaina 29.11. Powerin syyskokouksen jälkeen kerääntyi runsas
parikymmentä henkeä kuuntelemaan Usula Turtiaisen ansiokasta ja todella
mielenkiintoista luentoa, joka käsitteli ratsastuksen historiaa,
lännenratsastusta ja siinä käytettävien varusteiden historiaa. Kolme
tuntia kului kuin siivillä ja moni asia olisi jo itsessään ollut toisen
mokoman arvoinen. Koska varmastikin ratsastajan perustyyppi on enemmän
tekevä kuin pohtiva ilahdutti Ursula meitä tuomalla paikalle aikamoisen
repertuaarin mm. erilaisia satuloita , joihin saimme ottaa ihan
sananmukaista perstuntumaa sekä kuolaimia ja suitsia havainnollistamaan
sitä miten ne käytössä eroavat toisistaan.

Ei nykypäivää ilman historiaa
Kun ihminen historian saatossa n. 6000 vuotta sitten ymmärsi, että
hevonen kelpaa muuhunkin kuin vatsantäytteeksi kesytti ja kampesi mm.
seipään avulla itsensä selkään alkoi varustekehittely tuon oivallisen
kulkuvälineen hallitsemiseksi. Jo 4000 eaa. on ollut käytössä nahasta-
tai köydestä tehtyjä kuolaimia. 1600 eaa. Egyptissä käytettiin jo
metallikuolaimia ja  1400 eaa. Syyriassa kuolaimettomia suitsia. "
Freestyle reiningiä" harrastettiin jo 300 eaa. Pohjois-Afrikassa kun
paikallinen ratsuväki liikkui ilman suitsia ohjaten hevosia istunnalla
ja kepeillä - siis ilman satulaa, jonka virkaa toimitti vielä 2000 eaa.
nahat ja myöhemmin "pleasure"-suuntautuneet assyrialaiset käyttivät
kirjailtuja kankaita. Tämä tapahtui 800 eaa. Piti mennä Intiaan saakka,
kun joku älypää 200 eaa.(kirjoittaja veikkaa itsensä kaltaista lyhyttä
ratsastajaa) keksi kiinnittää kankaaseen metallirenkaan, jotta selkään
nousu olisi helpompaa. Tätä rengasta pidettiin sitten isovarpaan
välissä. Intiassa ei tuolloinkaan tarvittu bootseja ja vasta 400-luvulla
huomattavasti viileämmissä olosuhteissa asuvat kiinalaiset alkoivat
käyttää metallijalustimia.
Eurooppalaiset olivat tuohon aikaan aina jälkijunassa ja vasta
800-luvulla jalustimien käyttö yleistyi.
Liekö ihmiset noina menneinä aikoina olleet vähemmän herkkiä
takapuolestaan, sillä vasta tuolla samaisella 400-luvulla satulatyynystä
alkoi muodostua se mitä tänä päivänä kutsutaan satulaksi. Ratsastajan
irroittaminen hevosen selkärangasta on varmasti ollut helpotus
molemmille. Meidän länkkäpenkkiemme alkuperä on Etelä-Euroopassa
käytetyissä satuloissa.
Kun satula ja suitset oli kutakuinkin hanskassa ei läpi vuosisatojen
ihmisen mielikuvituksella ollut rajaa keksiessään mm. erilaisia
kuolaimia, joita tämän päivän mittapuun mukaan voisi kutsua lähinnä
kidutusvälineiksi, sillä jopa 50 cm pitkät kanget eivät olleet mikään
harvinaisuus. Onneksi tuon synkän ajan jälkeen puhalsivat
inhimillisemmät tuulet ja 1600-luvulla  ensimmäiset horsemanship-miehet
mm. Pignatelle ja Antoine de Pluvinel  ymmärsivät, että hevosen voi
kouluttaa myös ilman väkivaltaa.

Kun Kolumbus löysi Amerikan
Kuten kaikki hyvin tiedämme eurooppalaiset miehet rehasivat uudelle
mantereelle mukaansa vaimon ja lasten lisäksi - jos sellaiset oli - myös
hevosensa, jonne tulijoiden lähtömaan perusteella kehittyi kaksi
'koulukuntaa' Etelä-Euroopasta tulleet Kalifornian hevosmiehet olivat
vaqueroja ja lähinnä Englannista lähtöisin olevat Itä-Amerikkaa ja
Texasia asuttaneet cowboyta. Molemmilla oli oma tapansa käsitellä
hevosia ja kouluttaa niitä. Ero säilyi jopa niin pitkään, että vielä
50-luvun AQHA:n säännöissä eritellään kalifornialainen ja texasilainen
tyyli.
Koulukunnat eroavat mm. siinä, että Kaliforniassa hevosten
kouluttamiseen käytettiin enemmän aikaa ja vaivaa.  Vaquero aloitti
nuoren hevosen bosalilla, siirtyi siinä ohuempaan ja vasta sitten otti
ensimmäiset kuolaimet käyttöönsä. Cowboy aloitti snaffle bitillä ja
siirtyi nopeammin kankien käyttöön.

Tarkoituksenmukaisuus ennen kaikkea
Moni on varmaan ihmetellyt, miksi on niin eri mallisia satuloita,
jalustimia ym. ja tässä tavarataivaassa voi pieni pää mennä aivan sekaisin.
Näihin kysymyksiin saimme paljon vastauksia, kuten myös hyödyllistä
tietoa siitä miten löytää se ihanteellisin satula niin ratsastajaa kuin
hevosta ajatellen etenkään kun eri valmistajilla ei ole yhtenäistä
mitoitusta kaikille satulan eri osille.
Myös monelle pikkuasialle esim. satulassa löytyy varsin  käytännöllinen
ja turvallisuutta lisäävä seikka, esimerkiksi ne pikkuremmit
jalustinhihnoissa (just ne, jotka hidastavat jalustiminen säätöä)
estävät jalustinta pyörähtämästä ympäri, jos jotain yllättävää sattuu.
Oman hyvän  satulan valinnassa kannattaa uskoa sitä perstuntumaa enemmän
kuin ns. satulatyyppiä tai sitä harrastaako nyt sitten reiningiä tai
pleasurea. Tarina kuolaimista olisi jo sitten kokonaan oma juttunsa.
Viimeisenä "trivial pursuit" -tieto; joskus voidaan lännenratsastuksessa
hevosen eri kylkiä kutsua 'cowboy sideksi' ja 'indian sideksi'. Termi
viittaa siihen kummalta puolelta hevosen selkään ko. ryhmillä oli tapana
nousta. Sitä 'indian sidea' kannattaa käyttää jo fenderien tasaisen
venymisenkin takia tai parantaakseen omaa motoriikkaansa. Eli kaikki nyt
nousemaan selkään from indian side.
Kiitokset Ursulalle vielä kerran.  Tämän kirjoitti Päivi.