PARELLIA OMIN SILMIN NÄHTYNÄ
( Marjan pyynnöstä WesternPro:n nettisivuille )

 

Joskus kulkukauppiaan elämässäkin on etunsa.

Syyskuun lopulla työt veivät muutamaksi päiväksi Houstoniin Teksasiin ja kävi niin onnekkaasti että matkaan sisältyvänä viikonloppuna Parelli USA Tour oli Beltonissa, pikkukaupungissa vajaa sata mailia Austinista pohjoiseen. Siispä yritin ostaa lipun netistä kun hinta oli 65 dollaria ja ovelta 100 dollaria. Suomi ei kuitenkaan kuulunut Parellin toimitusalueeseen mutta lupasivat pistää nimen ennakkovarauslistaan ja myydä ovelta alennettuun hintaan.  Niinpä sitten perjantai-iltana vuokra autolla muutama tunti ajoa ja yö aito amerikkalaisessa motellissa meluisine ilmastointilaitteineen ja tunkkaisine kokolattiamattoineen, suihku, kuppi laihaa kahvia ja eilinen muffinssi ja yhdeksäksi ExpoCenterin ovelle.

 

Eihän sillä mitään varauslistaa heti aamusta ollut. Ajattelin jo ostaa täyshintaisen lipun kun oven edustan ruuhkaan marssi vanhempi rouvashenkilö ja kyseli että kellä ei vielä ole lippua. Hyökkäsin kimppuun kun ajattelin, että jos vaikka saisi halvalla. Täti löi kolme lippua käteeni ja kun sanoin että tarvitsen vain yhden, kehotti hän antamaan ylimääräiset pois. Niinhän minä sitten teinkin ja olo oli kuin hyväntekijällä kerrassaan.
Sisätila oli pienen jalkapallokentän kokoinen amfiteatterin muotoinen kokoinen maneesi. Istumapaikkoja kenties 3-4000 katsojalle. Kumpaankin päähän oli varattu tilaa kaupallisiin tarkoituksiin. Toisessa päässä vaatteet, satulat, carrotstickit riimut yms ja kaikki krääsä. Toisessa päässä DVD’t yms ja Savvy Clubin palvelutiski arpajaisineen. Niin ja pari enemmän kuin vaikuttavaa hevostenkuljetusautoa. Paremmin matkustavat Parellin hevosten kuin köyhät kulkukauppiaat.

Show alkoi tasan klo 10, sveitsiläisen opetuslapsen juontamana (miten siinä maasta tulee niin paljon hyviä hevosmiehiä vaikka koko ajan on alpin rinne jonnekin päin vinossa?) paikallisen Savvy Clubin esityksellä. Kaikki maastakäsin perusleikit sokin sekaisin noin kymmenen ratsukon (onko se ratsukko jos on yhteensä 6 jalkaa maassa?). Aika hienon näköistä, ei kolareita, tosin muutama läheltä piti.

Sitten Pat Parelli ja Casper – ja kansa, runsaat 2000, ulvoi. Upea hevonen ja upea verbaalisesti lahjakas kouluttaja joka saa yleisön mukaansa. Parellilla on sanoma ja Parellilla on tapa esittää asiat niin että keskiverto amerikkalainenkin ne ymmärtää. Selitetään, näytetään esimerkki, kerrataan ja lyödään kansan päähän hokema niin että pysyy: Love, Language, Leadership tai Less Reins, More Brains. Niitä kun viikon hokee, niin tyhmemmällekin lopulta valkenee mitä tarkoitetaan.

 

Sitten Linda Parelli, suosio lähes samaa luokkaa kuin miehellään. Australialainen Linda opettaa luonnonmukaista ratsastusta, ratsastaja osana hevosta, olipa sitten kyseessä klassinen tai länkkäri.

Iltapäivällä ongelmahevosen käsittelyä 7 leikin avulla. Omistaja oli kovilla, välillä kävi melkein sääliksi. Pat ohjasi omistaja teki minkä pystyi ja sitten pikkuhiljaa alkoi kehitystä näkyä ja potilaat pääsivät lopuksi päivää rauhaan. Ratsastusta, esteitä, kuka sanoi että länkkärisatulalla ei voi hypätä?

Päivä oli sillä valmis.

Kamala ruuhka, motellin kautta läheiseen (kylän ainoaan) Steak Houseen, salaatti, snadi pihvi, 2 paikallista hanaolutta ja huoneeseen nukkumaan. Sunnuntaiaamuna ihastelin paria päästäisen kokoista torakkaa jotka marssivat huoneen lattialla, kävin aamiaisella, kirjauduin ulos ja ajoin takaisin ExpoCentteriin. Esityksiä, koulutusta, pienet Parellien ja ystävien estekilpailut (kuka sanoi ettei länkkärisatulalla voi hypätä esteitä? 110, pari penkkiä ja iso puutarhapöytä näyttivät menevän ihan mukavasti, mutta älkää kokeilko kotona), niin ja se eilinen ongelmahevonen. Hevonen oli edellispäivänä oppinut pikkuisen ja yön mietittyään omistaja aika paljon enemmän. Kehitys oli nopeaa ja vakuuttavaa Jos vain jaksavat jatkaa niin hyvä tulee.

 

Parellin läksiäissanat shown lopussa olivat, Olkaa Hyvänä Esimerkkinä nyt te kun tiedätte.

Show oli amerikkalaisittain kaupallinen, rahaa liikkuu valtavasti, varovainen arvioni on että rahaa liikkui viikonlopun aikana lähemmäksi 100 000 dollaria. Hyvä niin, ilman rahaa tuota työtä ei voi tehdä.

Jos joku ei Parellia tunne tai tiedä niin selitän lyhyesti ja loput linkeistä.

Parellin perhe, Pat ja Linda Parelli opettavat Parellin luonnonmukaisia hevosmiestaitoja (PNH
ajatuksella että hevonen ei voi oppia ymmärtämään mitä ihminen ajattelee mutta ihmisen voi opettaa toimimaan niinettä hevonen ymmärtää ilman väkivaltaa mitä sen halutaan tekevän.

Parellin perusidea on että hevosten hevosnallisuudet voidaan karkeasi jakaa neljään ryhmään jotka määritellään hevosen käyttäytymisestä; vasemman ja oikean aivolohkon ulospäin ja sisäänpäin suuntautuneet hevoset. Hevosen koulutus ja käsittelymenetelmät valitaan sen mukaan mihin ryhmään ja miten selvästi hevonen kuuluu.

Pat Parellin mukaan horsemanship tarkoittaa että hevonen ja ihminen ovat ”samassa veneessä”. Sadat tuhannet hevosihmiset jumaloivat Parellia ja yhtä monet pitävät hänen oppejaan tätiratsastajille tarkoitettuna humpuukina. Tätiratsastajillekin se sopii, mutta humpuukia tuskinpa vaan. Oma hevonen ja paljon aikaa niin varmasti noilla opeilla tulee onnellisia hevosia ja hevosen omistajia.

Lisää osoitteista http://www.parelli.com/home.faces ja http://horseandcountry.opusstream.net/Horsemanship/plugin

t. Kaitsu